Helsingin ikiaikaisin ja tärkein ominaislaatu on meri. Ei mikään muu. Kun Helsinki kasvoi, meri oli kaatopaikka. Mikä sujahti mereen, oli poissa silmistä ja mielestä.
Helsingin uusi kaupunkistrategia edellyttää meren ja sen pinnanalaisen elämän varjelua. Silti Helsinki pyrkii edelleen rakentamaan mereen juntattuihin louhekasoihin asuntoja tuhansille asukkaille. Osa suunnitelmista on jo pahasti vanhentuneita, kuten Koivusaaren laajentaminen. Kruunuvuorenrannan ja Hernesaaren jättitäyttöjen jälkeen suunnittelupöydällä polttelee Länsiväylän osayleiskaava. Sormiharjoiteltu kaava runttaisi Lapinlahden suun asunnoilla tukkoon. Puhumattakaan Seurasaarenselän etelärannan suunnitelluista merentäytöistä.
Esimerkiksi Ruotsi varjelee rannikkoa ja matalia merialueita rantojensuojelulla (strandskydd). Suoja ulottuu yleensä 100 metriä rantaviivasta sekä maalle että veteen. Tukholman läänissä vyöhyke on paikoin 300 metriä. Suojavyöhykkeellä rakentaminen ja rantaluontoa heikentävät toimet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä. Vastuuton kehitys Helsingissä merialueilla on nyt saatava poikki. Maata riittää.
Tein valtuustoaloitteen merentäyttöjen lopettamisesta asuinrakentamiseen Helsingissä. 25 valtuutetun allekirjoituksella aloite etenee nyt valtuuston käsittelyyn.
Jos Meri-Helsingin tulevaisuus on Sinulle tärkeä asia, kerro tästä julkaisusta ja jaa sitä verkostoosi. Lehti on aina luettavissa myös verkkosivuillani petesuhonen.fi